Oli sitten eilen luento tunneälystä, jossa meille kerrottiin objektiivisena totuutena, että suomalaisten täytyy uudistaa itseään tunneälyn saralla. Tunneäly on siis Daniel Golemanin julkisuuteen nostama termi, joka merkitsee älykästä tapaa kohdata ja käsitellä tunteita. Näin ollen tunteet valjastettaisiin rationaalisuuden alle.

Henkilökohtaisesti pidän ajatusta vastenmielisenä. Luennoitsijan mielestä suomalaisten pitäisi ottaa mallia keskieurooppalaisesta tapakulttuurista, jossa tunteita näytetään avoimemmin. Onkohan noin? Macho-kulttuuriko tekee Välimeren valtioiden asukeista jollain tavalla parempia ihmisiä? Vai poskisuudelmat tavatessa? Suomessa on kuulemma uudistumisen tarve tässä suhteessa. Kiinnostaisi tietää, mistä tämä yhtäkkinen tarve kumpuaa.

Jatkuva "modernin yhteiskunnan vaatimuksien" toitottaminen on muutenkin lähellä katkaista verisuonen päästä, kun kehitys on todellisuudessa taantumaa. Kuka tätä uudistusta tarvitsee? Yritysmaailma? Yritysmaailma toimii markkinatalouden säännöillä, jossa ihminen ei paina mitään rahaan verrattuna. Ihmisetkö? Suomessa on kommunikoitu tuhansia vuosia. Onko tieteellisesti todistettu toisenlaisen, small-talk-kulttuurin mallin olevan ylivertainen? Mistä löytyy tämä maaginen indeksi, joka kertoo totuuden tunneälystä? En ainakaan itse saanut sähköpostia asiasta. Myönnän, että suomalaiset ovat tuppisuita myös tunneasioissa, mutta onko ulkokultaisuus mikään ratkaisu?

Keskustelua oli myös työpaikkojen keskustelukulttuurista ja sen nivoutumisesta tunneälyyn. Työpaikkakiusaaminen on ongelma, joka ilmeisesti voitaisiin parantaa välttämällä vitsejä, jotka kohdistuvat kehenkään toiseen. Itseironia on siis ainoa sallittava huumorin muoto. Toisille nauraminenkin on kuitenkin kiellettyä, joten tulevaisuudessa työpaikoille laadittaneen huumoristrategia: "Työpaikalla X saa kertoa vitsejä, kunhan ne eivät kohdistu kehenkään toiseen edes välillisesti. Työpaikalla X saa myös nauraa, kunhan ei naura muille." Lopputulos: irvaillaan omalle itselle (mutta varovasti, koskaan ei voi tietää löytyykö persoonastasi yhtymäkohtia johonkin toiseen) ja nauretaan tämän jälkeen yksin. Halutessaan työyhteisö voi ottaa vuoroja, jotta kaikilla on yhtä hauskaa. Tilanteesta saisi huvittavan sitcomin. Mieluusti brittiläisen.

Oli luennosta hyötyäkin! Politiikasta puhuttaessa todettiin, että ns. "takinkääntäjä" voi todellisuudessa ollakin vain joustava tyyppi! Näin ollen uusi työväen puolue Kokoomus on ilmiselvästi vain joustavien ihmisten puolue, jolla on uudistumiskykyä. Kuinka väärässä olen ollutkaan, kun olen leimannut nämä ihanat ihmiset takinkääntäjiksi ja äänestäjien kosiskelijoiksi. Tyhjät lupauksetkin ovat todennäköisesti olleet vain unohtavaisuutta.

Taidan lopettaa tähän, tunteet uhkaavat päästä valloilleen, ei anneta sen tapahtua.

Arrivederci!

-Jonni